Apostoli Paavali (alkujaan Saul Tarsolainen) on yksi merkittävimmistä henkilöistä kristinuskon historiassa. Hän oli juutalainen, syntynyt Tarsoksessa nykyisen Turkin alueella.
Paavali sai fariseuksen koulutuksen ja tunsi juutalaisen lain perusteellisesti. Aluksi hän vainosi kristittyjä, koska piti heitä harhaoppisina, mutta koettuaan Damaskoksen tiellä voimakkaan näyn, jossa kohtasi Jeesuksen, hän kääntyi itse kristityksi. Tämän jälkeen hänestä tuli yksi kristinuskon aktiivisimmista julistajista.
Paavali teki useita matkoja Välimeren alueella perustaen seurakuntia. Paavalin kirjeet muodostavat suuren ja varhaisimman osan Uuden Testamentin teksteistä. Kirjeissään Paavali käsittelee mm. uskoa, armoa ja seurakuntaelämää.
Paavali oli useaan otteeseen vankina ja hänet teloitettiin todennäköisesti Roomassa keisari Neron vainojen aikana (n. 64 – 67 jKr).
Timoteus, jolle kirjettä kirjoitetaan, oli Paavalin läheinen työtoveri. Paavali oli tavannut hänet ensimmäisellä lähetysmatkallaan ja otti hänet mukaansa toiselle matkalle. Timoteuksen uskotaan toimineen seurakuntien johtajana ja Paavalin edustajana eri kaupungeissa. Varhaiset kirkkoisät, kuten Eusebios ja Hieronymus mainitsevat Timoteuksen Efeson johtajana.
Paavalin tiedetään käyttäneen kirjureita kirjeidensä kirjoittamiseen, koska antiikin aikana kirjeiden laatiminen oli teknisesti vaativaa ja kallista Esimerkiksi Roomalaiskirjeessä kirjuri mainitaan nimeltä: ”Minä Tertius, joka kirjoitin tämän kirjeen, tervehdin teitä Herrassa.”
Kirjurit saattoivat auttaa myös kirjeen muotoilussa ja kielessä. Tämä voisi selittää, miksi Paavalin kirjeiden kieli ja tyyli vaihtelevat hieman.
Kirjuri 