Minua kiehtoo ajatus, että apostoli Paavali on ihan oikeasti kirjoittanut kirjeitä seurakunnille. Hän on kirjoittanut niitä tietämättä, että ne myöhemmin päätyvät Raamattuun.
Tuona aikana kirjeiden kirjoittaminen oli vaivalloista, ja Paavalinkin tiedetään käyttäneen kirjureita. Mutta en usko, että kirjurit olisivat olleet pelkkiä robotteja, joiden kautta Pyhä Sana olisi vain valunut papyrukselle. He olivat oppineita, ajattelevia ihmisiä, joilla oli omat tarinansa. Ei voi olla mahdollista, ettei Paavalin kirjuri olisi ollenkaan keskustellut Paavalin kanssa.
Näytelmää varten luin taustatyöksi N. T. Wrightin kirjaa Paavalista ja Gordon Feen kirjaa Paavalin kirjeistä Timoteukselle ja Tiitukselle. Opin, että kreikan kielessä uskoa ja uskollisuutta kuvaa sama sana. Se sai minut muutenkin pohtimaan, mitä usko tarkoittaa. Sehän on lopulta ainoa asia, mitä Jumala meiltä vaatii.
Näytelmässä eletään hetkeä, jolloin kristinusko on jo saanut jalansijaa Kreikassa, mutta Paavalin työlle on vain vähän uskollisia jatkajia. Tarvitaan nuoria, kuten Timoteus. Kirjuri joutuu taistelemaan oman uskollisuutensa kanssa, koska hänellä olisi omakin elämä elettävänä. Kirjurin tilanne voi olla tuttu jollekulle katsojistakin. Mutta tälle katsojalle Paavalilla on lohdullista sanottavaa.
Meri Vesanto
Kirjuri 